AI that explains itself—by following the science

AI that explains itself—by following the science

AI that explains itself—by following the science

Black-box AI can be powerful, but it often can’t tell us why it made a decision. Concept Bottleneck Models (CBMs) try to fix that by predicting human-understandable concepts first, then the final answer. The catch: standard CBMs ignore domain-specific cause-and-effect and usually need lots of labeled concept data.

Enter the Process-Guided Concept Bottleneck Model (PG-CBM). It builds the “bottleneck” out of concepts that reflect real scientific processes and constrains learning to follow those causal links—even when concept labels are sparse.

  • Case study: estimating forest above‑ground biomass from satellite data
  • Results: lower error and bias vs. multiple baselines, with interpretable intermediate outputs
  • Benefits: detects spurious shortcuts, fuses heterogeneous data sources, and offers scientific insight

Why it matters: PG-CBM makes AI more transparent and trustworthy for scientific tasks, where understanding mechanisms is as important as getting the right answer.

Paper: Process-Guided Concept Bottleneck Model by Reza M. Asiyabi, SEOSAW Partnership, Steven Hancock, and Casey Ryan — https://arxiv.org/abs/2601.10562v1

Paper: https://arxiv.org/abs/2601.10562v1

Register: https://www.AiFeta.com

ExplainableAI Causality EarthObservation RemoteSensing Forestry MachineLearning AITransparency TrustworthyAI

Read more

Tekoäly myötäilee toteamuksia enemmän kuin kysymyksiä

Tekoäly myötäilee toteamuksia enemmän kuin kysymyksiä

Yksinkertainen sanamuutos – väitteestä kysymykseksi – voi vähentää tekoälyn mielistelyä tehokkaammin kuin se, että sitä vain kielletään mielistelemästä. Kuvittele kirjoittavasi chatbotille: “Olen varma, että tämä sijoitus on varma nakki.” Toinen tapa olisi kysyä: “Onko tämä sijoitus varma nakki?” Ero on pieni, mutta sillä näyttää olevan väliä. Kun kone kuulee julistuksen, se nyökkää

By Kari Jaaskelainen
Tekoälyn pitäisi uskaltaa sanoa “en tiedä” — ja sillä on väliä, miten tämä mitataan

Tekoälyn pitäisi uskaltaa sanoa “en tiedä” — ja sillä on väliä, miten tämä mitataan

Kuvittele tutun chat-ikkunan vilkkuva kursori. Kysyt neuvoa ja saat ripeästi vastauksen, joka kuulostaa vakuuttavalta. Myöhemmin selviää, että se oli väärin. Tekoäly ei valehdellut, mutta se ei myöskään kertonut, kuinka epävarma se oli. Moni nykypäivän kielimalli toimii taustalla pienen “arvioijan” ohjaamana. Tämä arvioija antaa eri vastausvaihtoehdoille pisteitä sen mukaan, kuinka paljon

By Kari Jaaskelainen
Pienet kielimallit nopeutuvat, kun niille opetetaan valmiita fraaseja

Pienet kielimallit nopeutuvat, kun niille opetetaan valmiita fraaseja

Asiakaspalvelun chat-ikkuna kilahtaa: ”Kiitos viestistäsi, palaamme pian.” Sama lause toistuu tuhansia kertoja päivässä. Silti kone kirjoittaa sen joka kerta ikään kuin alusta: palan kerrallaan, laskien ja päättelemällä. Se on hidasta työlle, jossa sisällöt eivät juuri vaihtele. Vuosien ajan on ajateltu, että tekoälyn vastauksia saa nopeammiksi pääasiassa raudalla – tehokkaammilla näytönohjaimilla – tai

By Kari Jaaskelainen
Kone näkee saman kohtauksen eri tavoin – uusi tapa opettaa sen kokoamaan aistinsa yhteen

Kone näkee saman kohtauksen eri tavoin – uusi tapa opettaa sen kokoamaan aistinsa yhteen

Puhelimen muotokuva-asento korostaa kasvoja pehmentämällä taustan. Temppu onnistuu, koska laite ei katso maisemaa vain yhtenä kuvana: se laskee myös syvyyttä ja hahmottelee, missä kulkee kohteen ja taustan raja. Meille ihmisille nämä kaikki ovat sama näkymä. Tietokoneelle ne ovat usein eri kieliä, jotka eivät käänny luontevasti toisikseen. Vallitseva ajatus on ollut,

By Kari Jaaskelainen