energia
Tiistai-iltana pakkanen kiristyy ja tuuli tyyntyy. Sähköverkon ohjaajien on arvattava oikein: paljonko sähköä ja lämpöä ihmiset tarvitsevat, ja mitä tuulivoimalat ja verkot siihen pystyvät? Väärä veikkaus maksaa – joskus kirjaimellisesti pimeänä iltana, useammin kalliina varavoimana tai hukattuna tuotantona. Vuosia on ajateltu, että paras tapa vähentää arvausta on rakentaa jokaiselle datalle
liikenne
On aamu Kehä I:llä. Virta liikkuu reipasta vauhtia, kunnes yksi auto jarruttaa aavistuksen. Seuraava tekee samoin, sitten seuraava. Pienestä nykäyksestä syntyy muutamassa minuutissa laine, joka nielee kaistoja ja hermoja. Kukaan ei tehnyt varsinaisesti väärin, mutta yhteispeli petti. Liikenteessä on pitkään uskottu kahteen peruslääkkeeseen: leveämpiin teihin ja fiksumpiin autoihin. Ensimmäinen
tekoäly
Tämä kaksivaiheinen ajattelutapa lyhensi pisimpiä ajovuoroja alle kahden tunnin rajan ja pienensi päästöjä Britannian päätieverkoilla – ja osoittaa, miten tekoäly voi tukea arjen turvallisuutta. Ensimmäinen liukas aamu tulee usein yllättäen. Varikoilla lähtevät liikkeelle aurat ja suolakuorma-autot, joilla on edessään satojen kilometrien verkosto. Jos suunnittelu pettää, osa teistä jää liian pitkäksi
tekoäly
Puhelimen sääsovellus piirtää huomiselle tasaisen sinisen käyrän. Näyttö lupaa selkeää säätä ja leppeää lämpöä. Se näyttää uskottavalta, ja siksi siihen on helppo luottaa. Mutta mitä jos sovellus kohtaa ilmiön, jota sen taustalla toimiva malli ei ole koskaan nähnyt? Silloinkin se piirtää käyrän — aivan yhtä siistin ja uskottavan — vaikka pohja on
tiede
Kun myrsky alkaa kiehua lämpimällä merellä, rannikkokaupungit jäävät odottamaan: kuinka kovaa tuuli käy, kääntyykö rintama, milloin on pakko lähteä? Satelliitit katsovat ylhäältä tauotta, mutta varoituksiin päätyvä arvio myrskyn voimakkuudesta on usein pitkän ketjun tulos. Kuvat siirtyvät alas maahan, raskaiden mallien laskenta vie aikaa, ja ihminen tarkistaa tuloksen. Jokainen minuutti on
ilmasto
Sosiaalista mediaa selatessa silmiin osuu dramaattinen kuva: tulenlieskoihin hukkuva metsä tai jäätynyt ranta. Kuvateksti väittää jotain napakkaa – että tämä todistaa ilmastonmuutoksen pysähtyneen tai kiihtyneen. Tykkäys on helppo, mutta totuus ei. Kuva tuntuu puhuvan puolestaan, ja juuri siksi se on vahva väline myös harhaanjohtamisessa. Viime vuosina on ajateltu, että fiksut tekoälymallit