tekoäly
Kun lapsi pohtii läksyissä ääneen ja kyselee itseltään “miksi näin?”, oppi tarttuu paremmin. Sama näkyy työpalaverissa: vasta kun kollega vaatii perustelut, ajatus kirkastuu. Olemme tottuneet pitämään tällaista sisäistä puhetta inhimillisenä välituotteena. Mutta entä jos juuri tämä on myös koneiden puuttuva taito? Tekoälystä on viime vuosina puhuttu kuin moottorista, joka kiihtyy
tekoäly
Miksi lapsi etsii suklaata väärästä kaapista, vaikka sinä tiedät, että se on siirretty toiseen? Jokainen, joka on selittänyt tämän klassisen tilanteen kolmevuotiaalle, tietää: tarvitaan kykyä erottaa oma tietoisuus toisen ihmisen uskomuksista. Aikuinen päättelee, että lapsi toimii sen mukaan, mitä hän luulee todeksi, ei sen mukaan, mikä on oikeasti totta. Tätä
tekoäly
Puhelimen ruudulla on kaksi hyvin kirjoitettua mielipidettä samasta poliittisesta aiheesta. Huomaamatta valitsemme sen, joka istuu paremmin omaan maailmankuvaan: se kuulostaa vakuuttavammalta, järkevämmältä, todennäköisemmältä. Tätä inhimillistä taipumusta kutsutaan motivoituneeksi päättelyksi. Se on arkea kaikille, jotka keskustelevat politiikasta kahvipöydässä tai somekommenteissa. Kun tekoälyä alettiin käyttää ihmistieteissä apukätenä, moni toivoi ratkaisua työläisiin kyselyihin