robotiikka
Moni on yrittänyt ravistaa märän paidan suoraksi pesukoneesta noston jälkeen. Kangas takertuu käsiin ja laskeutuu uuteen ryppyyn heti kun silmä välttää. Ihmiselle se on hetken vaiva. Koneelle se on painajainen. Kotiroboteista on vuosia puhuttu kuin ne olisivat nurkan takana. Imurirobotit todistivat, että osa rutiineista taipuu koneelle. Mutta kun esine ei
tietoliikenne
Kello on iltayhdeksän, ja videopuhelu jähmettyy juuri, kun pitäisi sanoa jotakin tärkeää. Se on harmillista, mutta taustalla on isompi kysymys: miten hyvin verkon pitäjät osaavat ennustaa, missä ja milloin tieto alkaa takkuilla? Mitä tarkemmin se tiedetään etukäteen, sitä vähemmän katkoja käyttäjä huomaa. Vuosikymmeniä vastaus oli näennäisen selvä. Kunhan verkko tunnetaan
tiede
Uusi simulaatio mehiläisparvien päätösmallista osoittaa, että myönteinen sävy ja kiihkeys muokkaavat sitä, miten tehokkaasti toiset saadaan puolelle – ja kuinka nopeasti syntyy konsensus. Olet ehkä ollut palaverissa, jossa valitaan kahdesta vaihtoehdosta. Molemmat kelpaavat suurimmalle osalle, mutta yksi kollega puhuu omansa puolesta hymyillen ja eloisasti, toinen nyökyttelee hiljaa toisen vaihtoehdon suuntaan. Hetken
tekoäly
Kuvittele itseajavan auton simulaatio, joka näyttää ensi silmäyksellä hämmästyttävän aidolta. Kun kamera kääntyy risteystä kohti, talojen seinät alkavat kuitenkin ”väristä” ja kaukaa mukaan liimattu pyöräilijä erottuu outona: värit eivät istu, varjo puuttuu. Tältä arki näyttää, kun maailmaa yritetään mallintaa valokuvista rakennetuilla 3D-malleilla ja niiden päälle lisätyillä liikkuvilla hahmoilla. Vuosien ajan
tekoäly
Kun verkkosivu ponnauttaa eteen evästeilmoituksen, chat-ikkunan ja uutiskirjetarjouksen, ihminen ähkäisee ja klikkailee esteet syrjään. Tekoälylle sama on kuin labyrintti: painike ei aina ole siellä missä sen odottaa olevan, sivu päivittyy yllättäen ja lomake vaatii tiedon, jota ei vielä ole. Ei ihme, että monivaiheiset pyynnöt – varaa aika, tee palautus, täytä hakemus