AI

Teaching AI What We Like—Faster and Smarter

Kari Jaaskelainen

— 1 min read
Teaching AI What We Like—Faster and Smarter

Getting AI to reflect human preferences usually means showing it lots of examples—which is slow and costly. This paper proposes a smarter path: combine the scale of RLHF (used to tune large language models) with the efficiency of Bayesian preference optimization (PBO), which actively chooses the most informative questions to ask.

  • What’s new: An acquisition-driven module slots into the RLHF pipeline, so the system asks better “Which do you prefer?” questions instead of random ones.
  • Why it matters: Fewer labels, faster learning, and better alignment with human judgments.
  • Tested on: (i) complex preference optimization tasks and (ii) fine-tuning large language models.
  • Results: Consistent gains in sample efficiency and overall performance across both settings.

Think of it like training a chef: instead of making you taste every dish, they quickly learn by asking the few questions that reveal your tastes fastest.

Paper: Efficient Reinforcement Learning from Human Feedback via Bayesian Preference Inference (Cercola, Capretti, Formentin). Read more: http://arxiv.org/abs/2511.04286v1

Paper: http://arxiv.org/abs/2511.04286v1

Register: https://www.AiFeta.com

AI MachineLearning ReinforcementLearning RLHF ActiveLearning Bayesian LLM HumanFeedback Research SampleEfficiency

Read more

Tekoäly myötäilee toteamuksia enemmän kuin kysymyksiä

Tekoäly myötäilee toteamuksia enemmän kuin kysymyksiä

Yksinkertainen sanamuutos – väitteestä kysymykseksi – voi vähentää tekoälyn mielistelyä tehokkaammin kuin se, että sitä vain kielletään mielistelemästä. Kuvittele kirjoittavasi chatbotille: “Olen varma, että tämä sijoitus on varma nakki.” Toinen tapa olisi kysyä: “Onko tämä sijoitus varma nakki?” Ero on pieni, mutta sillä näyttää olevan väliä. Kun kone kuulee julistuksen, se nyökkää

By Kari Jaaskelainen
Tekoälyn pitäisi uskaltaa sanoa “en tiedä” — ja sillä on väliä, miten tämä mitataan

Tekoälyn pitäisi uskaltaa sanoa “en tiedä” — ja sillä on väliä, miten tämä mitataan

Kuvittele tutun chat-ikkunan vilkkuva kursori. Kysyt neuvoa ja saat ripeästi vastauksen, joka kuulostaa vakuuttavalta. Myöhemmin selviää, että se oli väärin. Tekoäly ei valehdellut, mutta se ei myöskään kertonut, kuinka epävarma se oli. Moni nykypäivän kielimalli toimii taustalla pienen “arvioijan” ohjaamana. Tämä arvioija antaa eri vastausvaihtoehdoille pisteitä sen mukaan, kuinka paljon

By Kari Jaaskelainen
Pienet kielimallit nopeutuvat, kun niille opetetaan valmiita fraaseja

Pienet kielimallit nopeutuvat, kun niille opetetaan valmiita fraaseja

Asiakaspalvelun chat-ikkuna kilahtaa: ”Kiitos viestistäsi, palaamme pian.” Sama lause toistuu tuhansia kertoja päivässä. Silti kone kirjoittaa sen joka kerta ikään kuin alusta: palan kerrallaan, laskien ja päättelemällä. Se on hidasta työlle, jossa sisällöt eivät juuri vaihtele. Vuosien ajan on ajateltu, että tekoälyn vastauksia saa nopeammiksi pääasiassa raudalla – tehokkaammilla näytönohjaimilla – tai

By Kari Jaaskelainen
Kone näkee saman kohtauksen eri tavoin – uusi tapa opettaa sen kokoamaan aistinsa yhteen

Kone näkee saman kohtauksen eri tavoin – uusi tapa opettaa sen kokoamaan aistinsa yhteen

Puhelimen muotokuva-asento korostaa kasvoja pehmentämällä taustan. Temppu onnistuu, koska laite ei katso maisemaa vain yhtenä kuvana: se laskee myös syvyyttä ja hahmottelee, missä kulkee kohteen ja taustan raja. Meille ihmisille nämä kaikki ovat sama näkymä. Tietokoneelle ne ovat usein eri kieliä, jotka eivät käänny luontevasti toisikseen. Vallitseva ajatus on ollut,

By Kari Jaaskelainen