Teaching Humanoid Robots to Team Up—By Watching Humans

Share
Teaching Humanoid Robots to Team Up—By Watching Humans

Humanoid robots need to coordinate physically with people—lifting, handing over, steadying—but we lack data of humans interacting with robots. What if they learned from humans interacting with humans? The catch: simply mapping human motions onto a robot often breaks crucial touches and supports.

The team proposes PAIR (Physics-Aware Interaction Retargeting), which keeps contact semantics—like handshakes, pushes, and holds—consistent despite different body shapes. PAIR generates physically believable human–robot training data from abundant human–human videos.

Data alone isn’t enough. Conventional imitation just mimics trajectories. Their policy, D-STAR (Decoupled Spatio-Temporal Action Reasoner), separates when to act from where to act: Phase Attention learns timing, a Multi-Scale Spatial module picks targets, and a diffusion head blends them for synchronized whole‑body behavior.

In extensive simulations, this combo produces more responsive, coordinated interactions than baseline methods—pointing to a practical path for teaching robots collaborative skills from widely available human–human footage. Paper: https://arxiv.org/abs/2601.09518v1

Paper: https://arxiv.org/abs/2601.09518v1

Register: https://www.AiFeta.com

Robotics Humanoid AI ImitationLearning HumanRobotInteraction ComputerVision Simulation DiffusionModels

Read more

Kielimallit tekevät vaatimuskysymyksiä eri tyyleillä – ja tyyli riippuu käyttötarkoituksesta

Kielimallit tekevät vaatimuskysymyksiä eri tyyleillä – ja tyyli riippuu käyttötarkoituksesta

Uusi vertailu näyttää, että tekoälyn tapa muotoilla järjestelmävaatimuksia luonnollisen kielen kysymyksiksi vaihtelee mallin ja aiheen mukaan. Siksi tärkeintä ei ole valita ”parasta” mallia, vaan tilanteeseen sopiva. Kuvitellaan tuttu kokous: pöydän ääressä yritetään päättää, mitä uuden tietojärjestelmän pitää pystyä tekemään. Syntyy lista kysymyksiä, joihin järjestelmän on osattava vastata. Esimerkiksi: ”Mitkä lääkkeet

By Kari Jaaskelainen
Julkaistu ajattelu voidaan jo purkaa tekoälyksi

Julkaistu ajattelu voidaan jo purkaa tekoälyksi

Kun tutkija jättää työpöytänsä, hänen äänensä ei välttämättä vaikene. Pelkistä julkaisuista voidaan jo rakentaa tekoäly, joka ohjaa väitöskirjaa, arvioi artikkeleita ja väittelee paneelissa – uskottavasti. Useimmat meistä ajattelevat tutkimusartikkeleita kirjastoiksi: hyllyriveiksi ajatuksia, joihin muut voivat palata. Uusi arXivissa julkaistu esityspaperi ehdottaa toisenlaista kuvaa. Julkaisut ovatkin rakennuspiirustuksia, joista voidaan koota tekijänsä ajattelutapa

By Kari Jaaskelainen
Konferenssien suunta ei ole pakko syntyä suljettujen ovien takana

Konferenssien suunta ei ole pakko syntyä suljettujen ovien takana

Moni tietää tunteen seminaarin päätteeksi: ohjelma oli kiinnostava, mutta kuka päätti, mistä puhuttiin ja mistä ei? Usein vastaus on pieni ohjelmakomitea, joka tekee valinnat ennakkoon. Yleisö kuuntelee, harva vaikuttaa. Eräässä tekoälyn yhteiskunnallisia vaikutuksia käsittelevässä kansainvälisessä konferenssissa kokeiltiin toisenlaista tapaa. Osallistujat eivät vain tulleet paikalle – he auttoivat muokkaamaan itse tilaisuuden suuntaa.

By Kari Jaaskelainen